Tj 13

Tj13, enään kolmetoista päivää ennen kuin suljen matkalaukkuni, nousen lentokoneeseen ja jätän hyvästit Tanskalle. Aika tuntuu menevän todella nopeasti, koska vasta minusta tuntui, että on lokakuun alku, mutta todellisuudessa eletään jo marraskuuta. Onneksi tänne pääsee uudestaan, vaikka ihan vaan lomailemaan. Kuitenkin nyt ollaan oltu jo liian kauan hiljaiselossa. Joten hieman kuulumisia. 

Tosiaan A250 viimeinen viikko meni samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, alkuviikosta olin kiertelemässä sairaalaa ja olimme vierailevia tähtiä eri osastoilla, mm. ambulatoriomissa. Näimme siis kipsauksia, hakasten laittoa ja niiden poistoa, kipsin laittamista jne. Loppuviikosta olinkin vatsataudissa ja jouduin olemaan muutaman päivän pois. Harmi sinänsä, etten voinut tehdä koko harjoittelua loppuun siellä, mutta ei pöpöille voi mitään.

5.11 kävimme vaihto-koordinaattorin Lailan kanssa kahvilla, kutsuimme sitä vaihdon puoli väli keskusteluksi, vaikka se ei ihan vaihdon puoliväliin osunutkaan. Keskustelimme miten meidän harjoittelut ovat menneet, mitä olemme oppineet  ja miltä meistä on tähän saakka tuntunut olla täällä. Keskustelimme myös niitä näitä, toisinsanoen höpöttelimme ihanassa kahvilassa kaksi tuntia. Minusta on ihanaa, että Tanskan vaihtokoordinaattorimme Laila haluaa oikeasti tietää mitä meille kuuluu ja miten meille menee ja se, että hän tulee työajan ulkopuolella meidän kanssa kahville on oikein mukavaa. Sovimme myös viimeisen tapaamisen, 25.11, jolloin kirjoitamme viimeiset nimet papereille ja hyvästelemme toisemme ennen kuin minä lennän lomalle. 





















Maanantaina alkoi kroonisen potilaan hoito-kurssi Odensessa. Odenseen on täältä noin tunnin junamatka ja 20-30 minuutin bussimatka asemalta koululle. Joten joka aamu, joudun heräämään ennen kuutta että kerkeän heräämään ja käymään suihkussa ennen kuin 07.10 lähdemme kävelemään asemalle. Olemme koululla noin 08.45 ja tuntimme alkaa 09.00. Koulupäivien pituus vaihtelee päivien mukaan, joinain päivinä pääsemme aikaisemmin ja joinain päivinä pääsemme vasta 16.30 joka tarkoittaa että olemme kotona vasta 18.00-19.00. Pitkiä ovat siis päivät, koulupäiviksi. Mutta matkat vievät siitä monta tuntia. 

Kurssilla meitä on yhteensä 14, minä ja Diana (Suomesta), yksi tyttö Hollannista, kaksi Englannista ja loput ihan tanskalaisia vain. Ja jopa täällä on tullut kuppikuntia, se ehkä johtuu siitä, että tanskalaiset haluavat höpöttää tauoilla tanskaa ja koska me emme sitä ymmärrä niin olemme sitten yhdessä juttelemassa. Mutta kaikkien kanssa kaikki tulee toimeen ja meillä on erityisen hyvä ryhmähenki. 

Tällä viikolla olemme tehneet paljon ryhmätöitä, mutta olemme pitäneet myös hauskaa. Olemme tehneet jokaisesta julisteen, joka esittelee hieman jokaista. Ajatuksena siinä oli, että esim minä kerroin itsestäni apukysymyksien kanssa toiselle henkilölle ja hänen pitää piirtää paperille mitä minä kerron. Ja sitten esittelemme toisemme niiden piirustuksien kautta, se oli mukavaa. Olemme myös hajoittaneet kananmunia, vaikka tarkotuksemme olisi pitänyt olla suojella niitä ja vaikka mitä muuta älytöntä ja älyllistä. 

Nämä kaksi viikkoa ovat menneet kuin siivillä, etten edes pystyisi sanomaan, katsomatta kalenterista, onko mennyt yksi vai kaksi viikkoa. Hauskaa ja antoisaa on ollut, jos ei vatsatautia lasketa mukaan. Yllättävää on myös huomata, etten ole ajatellut Joulua ollenkaan vaikka tiedostan, että palaan joulukuussa, joten pienoinen shokki oli kun kauppoihin ilmestyi joulukalentereita ja muita joulutarvikkeita. Kuvassa näkyy muutama jouluvalokoriste kaupungilta, joita on pitkin viikkoa kiinnitetty. Täällä sytytetään kaikkiin kaupunkeihin jouluvalot 21.11, jota aijon mennä katsomaan, koska se on kuulemma näkemisen arvoista, ja on kuulemma aika suurikin tapahtuma. Joten 21.11 päivää odotellessa saan ihailla vain noita synkkiä koristeita, ilman valoa. 

Perjantaina kiertelimme hieman Odensea ympäri. Odense on muuten Tanskan kolmanneksi suurin kaupunki Kööpenhaminan ja Aarhusin jälkeen, joten siellä on paljon nähtävää. Kuitenkaan ei muutamassa päivässä sitä kaikkea kerkeä näkemään, koska kuitenkaan joka päivä koulun jälkeen ei jaksa lähteä kiertelemään ja yleensä kello on jo niin paljon, että haluaa vaan päästä kotiin rentoutumaan. Tässä muutamia kuvia Odensesta.