Kaksi kuukautta

Nyt tuli täyteen kaksi kuukautta täällä Tanskan kamaralla. Kaksi kuukautta on siis kulunut, vaikka tää aika on täällä tuntunu korkeintaan kuukaudelta. Samalla alkoi viimeiset päivät täällä raksuttelemaan, hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Onhan miulla kuitenkin 26 kokonaistä päivää ja muutama hassu tunti jäljellä ennenkuin 27.11 pakkaan viimeiset tavarat laukkuihin ja matkaan äitini kanssa Englantiin, kummini luokse lomailemaan. Suomeen palaan 6.12 illalla ja koulun penkille jo seuraavana päivänä. Joten joudun odottamaan ruisleipää vielä pitkään.

Kahteen kuukauteen on mahtunut paljon. Oon tutustunut ihanaan kulttuuriin, ihmisiin ja ruokaan. Aluksi hieman ihmetytti kun leivän päälle laitettiin ihmeellisiä hilloja, marmeladia, suklaata ja suklaatahnaa ja siihen juustoa tai kinkkua, suolakurkuista puhumattakaan. Mutta sitten maistelin, kokeilin ja rakastuin. Joten miulla on vielä monta ihanaa päivää oppia outoja tapoja syödä 
aamupalaa, joita sitten tuon takaisin Suomeen.

Legoland, lapsen unelmapaikka, ainakin miun kun olin lapsi. Nyt oon käyny siellä jo toistamiseen, koska viimeeksi sain yhden ilmaisen lipun, joten pakkohan se on käyttää hyväksi. Ja ihmekyllä, näin paljon enemmän kuin viimeeksi, jopa sellaisia paikkoja mitä en viimeeksi tiennyt olevan olemassakaan.

Rakastan tätä ilmastoa, ei, en ole ruskettunut, ei täällä nyt niin lämmin ole. Mutta ei kuitenkaan niin kylmä kuin siellä Suomessa. Vettä sataa, muttei koko aikaa, ehkä hieman yöllä ja muutama tippa silloin tällöin. Kuitenkin aurinkoisia päiviä on paljon. Mutta vihdoin, lehtiä on alkanut tippumaan puista ja pensaikot vaihtamaan väriä, ja yksi aamu autojen ikkunat oli huurussa, ei huurteessa mutta huurussa.

Mitä mie sitten täällä kaiket päivät teen?! Noh ensimmäiseksi tietenkin käyn harjoittelussa joten joudun heräilemään aika aikaisin. Vapaapäivinä nautin siitä kun saan nukkua pitkään. Käyn lenkillä, kyllä minä lenkkeilen. Ainoa huono puoli on, että täällä on huonot lenkkeilymaastot, mutta pakko tyytyä siihen mitä on. Lauantaisin tykkään käydä pienillä markkinoilla, joka lauantai paikalliset viljelijät myy heidän antimiaan. Ikinä en oo ostanut mitään, mutta aina on kiva käydä katsomassa mitä siellä on tarjolla. Joka sunnuntai, luen lehden joka tipahtaa postilaatikkoon, sanaakaan en ymmärrä mutta on hauska selailla sitä ja juoda aamukahvia. Kerran viikossa käyn kaupassa, ostamassa ruokaa. Ja jokaikinen kerta löydän paremman ja paremman makuista tummaa leipää, joissa ei ole siemeniä. Ne siementummat leivät ei ole kovin makoisia, mutta tumma porkkanaleipä on hyvää. Sitten soittelen ja viestittelen kavereille, jotta se jossakin piilevä koti-ikävä pysyisi siellä piilossa. Yritän myös kovasti keksiä, mitä kaikkea kerkeän näyttää äidille kun hän tänne tulee, se on vielä mietinnässä.

Netflix, tämänhetkinen hyvä ystäväni. Katselen aikani kuluksi paljon elokuvia ja sarjoja. Meillä on myös ollu huonot hetket, kun hän tykkää kääntyä tanskalaiseksi eikä suostu näyttämään joitakin elokuvia tai sarjoja kuin tanskan teksteillä, olisi edes englanniksi, mutta ei. Kuitenkin niitä hyviä hetkiä on enemmän kuin huonoja, joten me pärjätään vielä nämä muutamat viikot. Uskon, että kun pääsen Suomen kamaralle, en vähään aikaan katso netflixiä, en lupaa mitään mutta jotenkin pieni aavistus siitä on. 

Äiti nauroi kun pakkasin kaksi pakettia Juhla Mokkaa tänne mukaan ja sanoi, että on täälläkin kahvia. Totta, kahvia saa myös täältä, mutta onneksi pidin pintani ja kannoin muutaman paketin, siinä muiden tavaroiden joukossa. Kahvi mitä kaupasta löydän ei ole kovin hyvää. Kahvinkeitin täällä meidän asunnossa ei ollut ihan peli kunnossa kun saavuin. Todennäköisesti muutaman kuukauden vanhat purut oli sisällä, ja ne näytti enemmän siltä kuin ne olisi elossa, kuin että siellä olisi pelkät purut. Päätin siis desinfioida kahvinkeittimen kunnolla. Usean puhdistuksen jälkeen, kone ei toiminut niinkuin kahvinkeittimen pitäisi, ja haju joka koneesta lähti ei ollut normaali. Totesin siis, etten sitä käytä. Kuitenkin halusin vaivalla tuomani kahvit juoda, joten minun piti keksiä toinen ratkaisu. Ja tässä se ratkaisu on, toimii paremmin kuin junan vessa, ja varmasti on kahvia, eikä homeella höystettyä vettä. Ainoa huono puoli on, jos haluaa juoda kaksi kuppia joutuu välissä ''keittämään'' uudet kahvit. Muttei ne muutamat lisäaskeleet joita siitä tulee haittaa. 

Muutaman pienen yllätys paketinkin olen saanut. Nimittäin samalla kun lähetettiin sim-korttia Suomeen ja takaisin tänne niin pistin korttia menemään kotiapäin ja sain jotakin pientä myös tännepäin. Äiti muisti miuta heijastimella, itseasiassa pikkumyy heijastimella, ja se piti kuulemma laittaa takkiin roikkumaan, jotta nähään myös joulukuussa. Niinhän mie oon tehnykkin, siinä se takin helmassa aina roikkuu. Sain myös muutaman kortin ja mikä ihaninta sain Fazerin sinisen suklaapatukan. Vaikka ei nyt kamalasti mitään hyvää ole tehnykkään mieli, mutta kyllä aina Fazerin suklaa maistuu. 

Jos nyt edes hieman vakavaksi ryhdytään, niin kaikki jotka tuntee miut tietää, et oon persoona joka välittää todella paljon toisista, välillä jopa enemmän kuin omasta hyvinvoinnistaan. Mutta nyt kahdessa kuukaudessa, oon kasvanut ihmisenä todella paljon. Oon oppinut keskittymään ainoastaan itseeni ja omaan hyvinvointiin. Niin kliseeltä kun tää ehkä kuulostaakin, oon löytänyt tasapainon. Oon saanu kunnollisen päivärytmin, oon oppinut syömään säännöllisesti ja päässyt tekemään juuri niitä asioita mitä oikeasti haluan tehdä (en sano, ettenkö olisi tehnyt samoja asioita myös Suomessa). Oon ollu niin pitkän ajan yksin täällä ulkomailla, että oli pakko kuunnella itteään ja ajatella omaa parastaan. Joten nyt voin sanoa, että tyttö joka palaa täältä matkalta, on energisempi, onnellisempi ja mikä parasta vihdoin oppinut arvostamaan itseään, juuri sellaisena kuin on. 

Tästä on siis hyvä jatkaa matkaa täälläpäin viimeiset 3 viikkoa ja 4 päivää, sekä tarkalleen 18 harjoittelupäivää jäljellä. Aijon, ottaa kaiken mahdollisen irti jäljellä olevasta ajasta ja saada mahdollisimman paljon uusia kokemuksia ja muistoja taltioitua, joita voin sitten muistella ja jakaa muille kun pääsen Suomeen.