Harjoittelu alkoi tutustumisella osastoon ja päivärytmiin, sekä käytiin hieman harjoittelu asioita yhdessä läpi, opiskelijavastaavan kanssa. Tää on nyt ensimmäinen harjoitus ja kerta kun oon sen toisen ''suomalaisen'' opiskelija kanssa samassa harjoittelupaikassa. Maanantaina siis tutustuttiin osastoon ja sen toimintaa, mutta hyvin pitkälti samanlainen kuin Koldingissakin. Vejle on vaan erikoistunut polvi ja lonkkaproteesien laittoon.
Viikko kului siis normaaleissa töissä osastolla, aina maanantaista keskiviikkoon saakka. Normaaleihin töihin kuuluu vitaalielintoimintojen mittaamista, potilaan valmisteleminen leikkaukseen, verensokerin mittaamista, potilaan aktivoimista leikkauksen jälkeen ja mahdollisesti haavojen hoito. Ja tietenkin kirjaaminen ja lääkkeiden jako, mutta niihin en ole päässyt nyt koskemaan, johtunee siitä, ettei miulla ole omaa potilasta ollut. Ja osastolla on niin monta sairaanhoitajaopiskelijaa, että he saavat tehdä enemmänkin noita asioita.
Torstaina olin jälleen leikkaussalissa, mutta en päässyt näkemään polviproteesin laittoa. Vedimme pitkää tikkua toisen opiskelija kanssa, ja sain sen lyhyemmän korren. Pääsin siis näkemään kuinka jo ennestään leikatusta nilkasta poistettiin metalli levyt ja ruuvit. Leikkaus ei mennyt ihan odotusten mukaan, sillä muutama ruuvi katkesi, joilloin leikkaustiimi joutui kaivelemaan, runnomaan, vetämään ja poraamaan niitä pois jalasta, ennekuin kaikki saatiin varmasti pois. Vaikka huono-onneni ärsyttääkin, sillä olisin mielenkiinnosta halunnut nähdä kun proteesi asennetaan, ei näkemänikään leikkaus ollut huono vaihtoehto. Pääsin kuitenkin näkemään leikkauksen, ja näin kuinka odottamaton rutiinileikkaus saa uuden käänteen, jolloin joudutaan soveltamaan. Ja kaikenlisäksi kirurgi oli vasta muutama kuukausi sitten valmistunut, ja tämä oli hänen ensimmäinen soolo leikkaus. Oli hyvinkin mielenkiintoista nähdä miten hän siitä selviytyi, leikkauksessa oli myös mukana kokeneempi, kohta eläkkeelle jäävä kirurgi auttamassa.
Joten normaali valkoinen työasu vaihtui siniseen, pehmeään uniformuun joka on harvinaisen mukava päällä. Ja lämmin, ennenkaikkea lämmin, joten ei tule leikkaussalissa kylmä. Pääsin myös matkustamaan tuollaisella jännällä hissillä, jossa ei ole ovia, eikä se ikinä pysähdy. Siihen siis hypätään vauhdissa kyytiin ja vauhdissa ulos. Yritin kovasti miettiä, miten tuo toimii, sillä kattohan jossai kohdassa tulee vastaan kun toinen puoli nousee koko ajan ylemmäs, muttei kukaan osannut minulle kertoa. Vieläkin ihmettelen, mutta hauska vehe tuo silti on.
Perjantai oli opiskelupäivä, joten nautin siitä kun sain aloittaa päivän ilman minkäänlaista kiirettä ja sain tehdä kokonaisen päivän sitä mitä olisin voinut tehdä vain illan. Toisinsanoen, rentouduin, katsoin netflixiä, josta on tullut parasystäväni tämän matkan aikana, tapasin kavereita ja kiertelin kaupungilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti