Nyt on Koldingin sairaalle sanottu kiitokset viidestä viikosta ja sanottu hyväksi, toistaiseksi. Nimittäin neljän viikon päästä, palaan neljäksi päiväksi harjoitteluun sinne, mutta vasta neljän viikon päästä.
Viimeinen viikko Koldingin C1-C2 osastolla oli mielenkiintoinen, mutta rauhallinen sillä meillä ei kamalasti ollut potilaita. Suurimmaksi osaksi jaoimme lääkkeitä, keskustelimme lääkäreiden kanssa, joimme kahvia ja pyörimme tuoleilla toimistolla. Harvinainen tilanne, sillä hoitajia oli monta mutta potilaita alkuviikosta 6 ja loppuviikosta 2. Hyvä vain, että ihmiset pysyvät terveinä ja poissa tapaturmista, mutta huono meille, sillä emme pystyneet tekemään mitään, ja kahvin juonti alkoi kyllästyttämään.
Tiistaina olin ortopedisellä ambulatoriossa. Mielenkiintoinen paikka. Seurasin siellä sairaanhoitajia, mutta olin myös suurimman osan ajasta kirurgin mukana. Näin kun hän tulkitsi röntgen ja magneettikuvia ja keskusteli potilaiden kanssa leikkauksista ja miten he ovat kuntoutuneet tehdyistä leikkauksista. Muutaman leikkauksen kirurgi ja potilaat sopivat, ja aina kun ehdotettiin jouluaaton iltaa, niin kukaan ei suostunut. Miksiköhän?! :D
Siellä näin ja tein myös:
- Kipsasin ja poistin kipsejä
- Poistin tikkejä
- Poistin hakasia
- Yritin tulkita röntgen ja magneettikuvia
- Opetin kirurgille suomea :D
- Näin kuinka ulkoinen metallikehikko poistettiin.
- Ja kaikkea muuta mukavaa.
Keskiviikkona lähetimme paljon potilaita kotiin, joten lääkkeiden jakoa ja papereiden täyttämistä oli paljon. Myös kotiutus kansioita pääsin kasaamaan. Niihin laitettiin kotitutuspaperit, lääkelista, kahden päivän lääkkeet, reseptit, hakasten poistaja ja uudet sidetarpeet.
Torstaina kerkesin töissä syödä aamupalan ja juoda muutaman kupin kahvia, kun minut lähetettiin kotiin ja kerrottiin, että perjantai olisi vapaa. Joten miun harjottelu loppu pikkasen aikasempaa, mutta turhaampa mie siellä olisin istunut ja juonut kahvia, kun ei potilaitakaan ollut.
Miulla on vähän vajaa viisi viikkoa aikaa täällä jäljellä, ja jotenkin tuntuu, et on paljon sellasta mitä miun pitäis vielä nähä, mut aika loppuu kesken. Sit alkaa miettimään, et oon ollut täällä jo kahdeksan viikkoa, ja mitä mie oon oikein tehny, en paljon mitään, mutta toisaalta todella paljon kaikkea. Vielä ensiviikon loppuun pitäis jaksaa olla ilman sim-korttia. Tälläselle puhelin addiktille, pelkkä WIFI-yhteys ei oikein riitä, mut ainakin ihmeellisen kauan kestää akku, se täytyy myöntää. Kuitenkin aijon, ottaa viimosista viikoista kaiken ihanuuden irti, ja nauttia täällä vallitsevasta ilmasta. Ensimmäisen kerran täällä tuoksui syksy, alkuviikosta. Kun yöllä oli hieman satanut, ja päivällä paistoi aurinko, niin syksyn tuoksu tuli lehdistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti