Lähdin matkaan siis 01.09 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Näin siellä Alinan, joka oli lähdössä Ruotsiin, hörpimme kahvia ja yritimme vältettä Unisefin työntekijöitä jotka yrittivät saada meitä lahjoittajiksi. Alina lähti ja metsästin omaa lähtöporttiani. Silloin haikeus iski, en tulisi näkemään ketään tuttuani vähään aikaan.
Lensin ensiksi Kööpenhaminaan, kone oli pienoinen ja pelkäsin, että tuulee liikaa jolloin kone tipahtaa alas. Matka sujui kuitenkin nukkuessa hyvin, eikä takana huutava pikkulapsikaan häirinnyt pahasti.
Kööpenhaminan lentokenttä oli iso, siis todella iso. Kävelin kentän päästä päähän, toisin sanoen seikkailin ja eksyin muutaman kerran, koska minun oli pakko ihmetellä kahdessa kerroksessa olevaa H&M sekä niitä ihania merkkivaate liikkeitä. Lopulta löysin oikean portin ja mussutin hyvällä omalla tunnollani täytettyä leipää.
Lento Kööpenhamista Billundiin kesti 40 minuuttia ja lentokone oli huomattavasti uudempi kuin entinen, tällä kertaa minua ei siis pelottanut tippuuko kone alas. Jännitin saanko molemmat laukut ehjänä perille ja huokaisin helpotuksesta kun ne lipuivat kauniisti siinä hihnalla. Otin tavarat kantoon ja lähdin etsimään turistin inffoa kysyäkseni mistä voin ostaa bussilipun lentokentältä Vejlen keskustaan. Siellä nainen töksäytti minulle että bussista ja maksu tapahtuu vain ja ainoastaan tanskan kruunuilla. No ei siinä sitte, kiitin häntä avusta ja kävelin bussin luokse.
Olin ensimmäisen yön hotellissa, ja tänään sitten kävelin tähän asunnolle, ns. vanhaan kaupunkiin. Olin varmasti hauska näky, lyhyt tyttö ison rinkan kanssa joka on täyteen ahdettu,
käsilaukku ja iso matkalaukku. Näin sitten kävelin läpi keskustan kaikkien kuningatar-tapahtumien läpi, kaupungin toiselle laidalle. Asunto on vähän kuin asuntola, mutta kyllä tässä asuu sen kolmekuukautta. Meitä on täällä kuusi, kaikilla omat huoneet, mutta yhteinen vessa, kylpyhuone ja keittiö, jossa kaikilla omat jääkaapit. Miulla tietenkin kaikista ylin ja se on todella korkealla, joten joudun nousemaan penkille että saan sieltä mitään otettua, lyhyen ihmisen ongelmia.
käsilaukku ja iso matkalaukku. Näin sitten kävelin läpi keskustan kaikkien kuningatar-tapahtumien läpi, kaupungin toiselle laidalle. Asunto on vähän kuin asuntola, mutta kyllä tässä asuu sen kolmekuukautta. Meitä on täällä kuusi, kaikilla omat huoneet, mutta yhteinen vessa, kylpyhuone ja keittiö, jossa kaikilla omat jääkaapit. Miulla tietenkin kaikista ylin ja se on todella korkealla, joten joudun nousemaan penkille että saan sieltä mitään otettua, lyhyen ihmisen ongelmia.








Ei kommentteja:
Lähetä kommentti