Ensimmäisen harjoittelun aloitus

Miulla alko maanantaina ensimmäinen harjoitteluni täällä Tanskassa, Jellingissä kotihoidossa.

Maanantai 07.09
Työpäivä alkoi 08.00 ja olin vanhustenpuolella vanhustentalossa, joka oli hyvin samanlainen mutta toisaalta erilainen mihin mie oon tottunut Suomessa. Yhdellä hoitajalla oli kolme asukasta huolehdittavana ja niistäkin aina 2 tekee kaiken itse, joten niille me käytiin vaan sanomassa hyvää huomenta. Ja yksi on aina sellainen joka tarvitsee hieman enemmän huolenpitoa ja hoitoa. Täällä ihmiset sai nukkua niin pitkään kun he halusivat ja hoitajat kulkivat omissa vaatteissaan, näin sitä kodintuntua saatiin enemmän. 

Aamupalalalla istuivat hereillä olevat vanhukset mutta myös me hoitajat. Söimme samaa ruokaa ja istuimme saman pöydän ääressä ja hoitajat ja vanhukset juttelivat. Hoitajat sanoivatkin, että tämä tuntuu toiselta kodilta, kun täällä voi olla niin rennosti, eikä työkiireitä ole vaan kaikki voivat ottaa rauhallisesti. 

Miuta kierrätettiin ympäri taloa joka oli iso. Siellä sijaitsi neljä eri *kotia* joissa kaikissa oli 12-13 asukasta. Tämä talo on tullut tunnetuksi täällä ihanan puutarhan takia, jota hoitavat vanhukset mutta myös puutarhurit, koko työnkuva ja idea on lähtöisin filosofin Eden Alternativeltä. Voitte lukea asiasta enemmän täältä www.edenalt.org/about-the-eden-alternative/ 

Täällä on paljon eläimiä, joka osastolla on omat eläimensä ja tietenkin näkymät puutarhaan joka on rakennettu niin, että sen pääsee kiertämään esteettömästi jopa pyörätuolilla. Paikassa jossa olin maanantaina oli kissanpentu nimeltä Milli, joka oli saapunut sinne kaksi viikkoa aikaisemmin. Toisessa osastolla oli koiranpentu, kolmannella kissa ja neljännellä kanoja ja kukkoja :D Hevoslaitumet kiersivät talon jossa oli heidän kaksi hevosta.

Tapasin yhteyshenkilön iltapäivällä ja hän kertoi hieman talosta ja sen periaatteista. Hän kertoi minulle miten tulen kaksi viikkoa viettämään kotihoidossa ja milloin minulla alkaa ja loppuu aina työpäivät. Työpäiväni alkaa maanantaista torstaihin aina 07.30 ja loppuu 14.30, mutta olen huomannut että pääsen aika vapaasti lähtemään kun työt on loppuneet. Minun ei siis tarvitse jäädä opiskelemaan sinne niinkuin muut sairaanhoitajaopiskelijat tekevät vaan voin suunnata kotia. Työskentelen täällä siis torstaihin asti ja perjantai on aina minulla ''opiskelupäivä'', koska täällä olevilla opiskelijoilla on paljon harjoitteluihin liittyviä tehtäviä joita heidän täytyy tehdä niin on minullekkin annettu ylimääräinen opiskelupäivä jonka saan kuulemma kuluttaa nähtävyyksiä katsellen.

Tiistaina 08.09
Saavuin 07:30 kotihoidon sairaanhoitajien toimistolle josta minulle nimitettiin kuski. Lähdin sairaanhoitaja Metten kanssa kiertelemään kotihoidon paikkojamme. Suurimmaksi osaksi päivä sisälsi rappusien ylös nousemista ja nauroimmekin sitä, ettei tarvitse lähteä enään jumppaamaan tämän päivän jälkeen, lääkkeiden jakamista, silmätippojen antamista ja yhden avannepussin vaihtaminen. Kotihoidon hyvä puoli on se, että työskentelemme Vejlen alueella joten nään paljon uusia paikkoja mitä en edes tiennyt olevan olemassa. Maasto täältä Vejlestä Jellingiin on vihreää ja paljon metsiä, paljon kukkuloita ja laaja-alaista peltoa. Kun menimme takaisin toimistolle söimme ja sain lähteä kotiin. Nuorin asiakkaamme oli 5-vuotias tyttö ja hänen äitinsä, tämä oli todella surullinen tarina kun sitä minulle kerrottiin ja minulta meinasi päästä kyyneleet valumaan poskilta. Tyttöllä on jotain ongelmia sydämmessä, ja hän syö PALJON lääkkeitä päivässä siihen. Hänen äidillään puolestaan on mielenterveysongelmia ja hän ''unohtelee'' antaa tyttärelleen lääkkeet. Onneksi tällä perheellä on kuitenkin sukua ympärillään, jotka heitä auttavat. Kuulin myös yhden ongelman joka kotihoidossa on. Täällä on paljon maahanmuuttajia jotka eivät puhu Tanskaa tai Englantia joten heidän kanssaan on vaikea kommunikoida koska ei ole yhteistä kieltä.

Keskiviikko 09.09

Päivä alkoi taas 7:30 mutta tänään seuraisin sairaanhoitajaopiskelijaa, jotta näen mitä opiskelija pääsee tekemään kotihoidossa. Hyppäsimme siis autoon ja suuntasimme ensimmäisen osoitteen luokse. Siellä me hoidimme haavan jalasta. Siihen kului reilu tunti, koska meidän piti poistaa kaikki kuollut iho jotta uusi ei vaurioituisi. Vaihdoimme avannepussin ja jaoimme paljon lääkkeitä. Jännää oli se, ettei kukaan tullut tarkistamaan, onko lääkkeet jaettu oikein. Täällä siis opiskelijat ajavat autoilla ja tekevät työnsä niinkuin kaikki muutkin hoitajat. Tietenkään heillä ei ole yhtä paljon potilaita ja he saavat päättää kenelle menevät tekemään ja mitäkin. Toimistolle päästyämme laitoimme lääkärille muutaman uusimispyynnön lääkkeistä, kirjasimme tarvittavat tiedot ja menimme syömään jonka jälkeen menimme opiskelemaan. Minun opiskelut olivat kyllä vain fb:n selailua ja uutisten lukemista, mutta kaksi muuta opiskelivat.

Torstai 10.09
Jälleen kerran päivä alkoi 7:30, mutta kotihoidon sijaan olin vanhustenkodissa seuraamassa mitä sairaanhoitajaopiskelija siellä tekee. Kun pääsin työpisteelleni kuuntelimme raportin ja kirjasimme työtehtävät jotka meidän täytyy tehdä päivän aikana. Tämän jälkeen menimme pistämään muutamalle insuliinit jonka jälkeen menimme miehen luokse jolla on peg-letku ja trakeostomia. Näin kuinka trakeostomian ympärysiho hoidettiin ja kuinka siihen laitettiin pehmusteet ympärille. Näin kuinka peg-letkulla syötetään ja miten ruoat lämmitetään. Ne ruoat haisivat todella pahalle :D. Ja kuinka tälle potilaalle annetaan lääkket, liottamalla pieneen määrään vettä. Pääsin jopa jakamaan lääkkeitä, joka toi hikikarpalot otsalle ja sai kädet tärisemään. Koska jako-ohjeet olivat tietenkin tanskaksi. Mutta onneksi siitä selvittin, eikä virheitä tullut, hyvä mie :) Loppupäivän istuimmeki ruokapöydässä ja keskustelimme opiskelijan kanssa kaikista asioista. Yksi mummo oli huvittava kun hän aloitti kysymyksen olenko suomesta johon tietenkin vastasin kyllä. Tämän jälkeen hän kertoi kuinka kaksi suomalaista lasta on toisen sodan jälkeen lähetetty sotaorvoiksi Tanskaan, ja kuinka se pieni poika ja tyttö oli peloissaan kun he tulivat. Tämän tarinan jälkeen oli muutaman minuutin hiljaisuus jonka jälkeen sama toistui. Loppujen lopuksi pystyin jo arvaamaan mitä hän sanoo ja osasin jopa vastata hänelle tanskaksi, kun olin muutaman kerran tulkkausta kuunnellut.  Täällä on jännä tapa ruokailutottumuksissa. He syövät normaalin aamupalan, joksikin outoa se minusta on kun laittaa voileivän päälle ohuen suklaalevyn, tai marmelaadia ja suklaata tai pelkästään nutellaa.  Lounaaksi on täytettyjä leipiä jotka yleensä ovat kylmiä. Sitten he juovat 2-3 maissa päiväkahvit ja vasta 17-18 aikaan syövät päivällisen. Joten olen joutunut totuttelemaan syömään lounas voileipiä, jotka itseasiassa ovat aika hyviä. Päivä päättyi 14.30 jonka jälkeen hipsin juna-asemalle.

Viikonloppuni alkavat aina torstaina joten loppuajan käytin asioiden hoitamiseen ja kaupungilla kiertelyyn. Odotan innolla seuraavaa viikkoa harjoittelussa :)