Mistähän sitä alottaisi. Nyt on kulunut siis reilu viikko siitä kun muutin tänne Tanskaan. Siltikin jokainen päivä tuntuu kuin se olisi ensimmäinen päivä, koskaan ei tiedä mitä uutta näkee tai kokee. Se on kuitenkin varma, että englannin kielen taitoni on muuttunut huomattavasti. En ole enään niin ujo puhumaan, joten uskallan puhua höpöttää menemään vieraiden ihmistenkin kanssa. Ja ite mietin, et jos huomaan tälläsen kehityksen vajaassa kahdessa viikossa niin mitä se tulee olemaan kolmen kuukauden päästä.
Olen miettinyt, että menisin Tanskan kielen kurssille, se tapahtuisi joko iltakurssina tai nettikurssina. Joudun kuitenkiin hakemaan Vejle Kommunista jonkin kuuluisan ''keltaisen kortin'' jossa on miun oma cpr numero. Numero, vähän niinkuin sarjanumero jossain laitteessa. Kuitenkin tuon kortin avulla saatan päästä opiskelemaan Tanskaa. Pidetään siis peukkuja, että pääsen kurssille. Se olisi mukavaa, sillä osaan sitä jo hieman, se tarttuu hyvin nopeasti ja ymmärrän mitä jotkut puhuvat, mutten osaa toistaa sitä saatikka vastata siihen Tanskaksi. No mutta, onneksi sitä ei täällä vaadita miulta. Hauskaa on, että nää sanoo joka asiaan super, ja miuta rupee aina hymyilyttämään kun he sanovat niin, kuullostaa tosi hassulta.
Täällä on todella helppo matkusta joko bussilla tai pienillä junilla. Miulle vinkattiin sellaisesta appsista kuin rejseplanen johon laittaa mistä osoitteesta lähdet ja millä menet, niin se näyttää hinnan ja millä pääsee nopeitten paikasta a paikkaan b. Kätevää täällä sillä harjoittelupaikkani ei kaikki sijaitse täällä Vejlessä vaan lähikunnissa. Minun täytyisi siis ostaa rejsekort jolla saisin matkat huomattavasti halvemmalla ja ei tarvitsisi joka kerta jonotella että milloin on minun vuoro ostaa lippu. Seuraavana tehtävänä minulla on siis nyt viikonlopun aikana mennä ja ostaa tuo kortti, jotta voin huoleti matkustella :)
Ainoa ongelma johon olen täällä törmännyt on alakerran pesutuvan käyttäminen. Se ei toimi kolikoilla vaan minun täytyy saada pankkikortin tapainen kortti jonka kanssa voin pestä pyykkiä. Noh sen kortin saaminen ei ollutkaan niin helppo juttu kuin kuvittelin. Sain sähköpostiosoitteen johon minun täytyisi olla yhteydessä, että saan sen. Olen kahteen kertaa lähettänyt sinne viikon sisään sähköpostia siitä kortista enkä koskaan saanut vastausta, tänään selvisi siihenkin syy. He eivät puhu englantia kuin muutaman sanan jotka vastaavat tästä kortista. Näin tänään yhden miehen norkoilemassa heidän toimistossa (jonka löytäminen oli muuten kiven alla) ja päätin kysäistä häneltä. Hän sanoi, että saan kortin maanantaina mutta se maksaa 400 kruuna jotka saan sittent takaisin kun palautan kortin. Sanoin että tulen hakemaan sen sitten maanantaina ja pistin samantien koululle sähköpostia, koska he lupasivat että se on ilmainen. Monen sähköpostin kautta sain selville että he olivat tehneet sopimuksen toisen miehen kanssa joka on maanantaina antamassa minulle korttia, joten plus miinus nolla eikä minun tarvitse maksaa. Kannattaa aina kysyä ja valittaa, eikö?! Mutta koska minulla ei ollut pesulakorttia, jouduin menemään itsepalvelupesulaan pesemään pyykkini. Siellä oli iso kone, johon pistää rahat ja josta valita koneet millä pestä. Hetken siinä yksin seisoessani mietiskelin miten se toimii koska kaikki ohjeet olivat Tanskaksi, joten otin google kääntäjän esiin (pelastus monessa tilanteessa) ja käänsin kaikki ohjeet. Näin ollen istuin pesulassa tunnin selaillen facebookkia ja soitellen kavereille jotta sain pyykit pestyä ja edes jotenkin kuivattua jotta pääsi takaisin asunnolle.
En oo tainu näyttää kuvia siitä miun asuntolasta ja asunnosta, joten tässä muutama kuva vielä siitä. Koska kuviahan ei voi olla liikaa koskaan :)
Oon saanu täällä muutaman kaverin, onneksi. He molemmat ovat minun ikäisiä ja myös sairaanhoitajaopiskelijoita. He ovat luvanneet viedä minut hieman juhlimaan, tehdä minulle Tanskalaisia perinne ruokia ja lähteä kanssani kahville. Joten minun ei tarvitse istua kahviloissa enään yksin, eikä ottaa kaikkea mukaan ja juoda kahvit matkalla kun on jotain juttuseuraa :) Kaikki ovat olleet myös kovin kiinnostuneita miten me Suomessa sanomme jotkut asiat kuten viikonpäivät, tai äiti ja isä ja kaikki ovat googlettaneet missä Suomi sijaitsee ja katsellut kuvia googlesta. Ja yksi jopa sanoi, että hän on joskus kuullut jonkun sanovan, että Tanskalaiset puhuvat kuin heillä olisi kuuma peruna suussa. Silloin minun oli pakko ystävällisesti myöntää että siltä se kyllä kuullostaakin :)
Venlig hilsen/ ystävällisin terkuin täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti