Toisen viikon kuulumiset.

Toinen viikko harjoittelua, toisinsanoen viimeinen viikko kotihoidossa on nyt ohi. Ja maaanantaina miulla alkaa uusi harjoittelu Koldingin sairaalassa.

Kotihoito harjoittelu oli ehkä hieman tylsä, opettava mutta tylsä. Suurimpia syitä tähän oli, etten saanut oikein tehdä mitään muuta kuin katsoa mitä hoitajat tekevät. Se tietenkin riippui aika paljolti hoitajasta kenen mukana olin, jotkut antoivat tehdä ja jotkut eivät, vaikka kerroin että haluan tehdä ja että saan tehdä kaikkea. Noh, kaiketi he ajattelivat jos antavat minun tehdä niin he joutuvat katsomaan ja silloin heillä olisi tylsää, mutta enhän minä mitään opi vain katsomalla. 

Maanantai oli suuri poikkeus, silloin hoitaja ei tehnyt mitään vaan hän toimi tulkkaajana ja antoi minun tehdä kaiken sen päivän aikana. Muina päivinä lähinnä kävelin perässä ja ehkä annoin silmätippoja tai jaoin yhet lääkkeet puoliksi hoitajan kanssa. 

Asiat joita sain tehdä toisen viikon aikana:

• Ajaa autoa :D uskokaa pois, se oli jännää ja pelottavaa. Vaikka ajan autolla paljon suomessa ja se on tuttua hommaa, oli se jotenkin jännittävämpää täällä. Mutta me selvittiin siitä hyvin.
• Vaihtaa avannepussia muutamaan otteeseen
• Jakaa lääkkeitä
• Antaa silmätippoja
• Mitata manuaalisesti verenpaineita
• Juttelin asiakkaiden kanssa, muutamat osasivat englantia. Yksi vanhempi muistisairas oli kyllä huippu, unohtelee paljon asioita mutta kun jaoin lääkkeitä alkoi hän yhtäkkiä puhua englantia. Loppujen lopuksi selvisi, että hän on entinen englanninkielen opettaja :D siinä sitten juteltii samalla kun yritin selvittää lääkelistaa
• Tehdä haavanhoitoja. 

Keskiviikkona kävin kahden ystäväni kanssa iltaa istumassa yhdessä kahviossa. Se oli piristävää, koska en ole pitkään aikaan kenenkään kanssa istunut ja juonut kahvia ja rupatellut niitä näitä. Ja sitä on ollut hieman ikävä. 

Tänne alkaa pikkuhiljaan tulemaan syksy. Ilmat viilenee ja lehdet alkaa muuttamaan väriään sekä tippumaan puista. Joten luvan kanssa saa iltaisin kääriytyä vilttiin ja juoda kuumaa kaakaota. Oon selättäny jopa ensimmäisen syysflunssan joten pitää pitää peukkuja ettei toista tulis. Täytyy siis pukeutua lämpöisesti. Muutamalla on täällä ollut jo toppaliivi päällä tuulisilla päivillä ja muutamalla oon nähny kevyttoppatakkeja, jolloin on ollu hauska kun ite kävelen villatakissa tai nahkatakissa. Mutta ehkä näille se 10 asteen lämpötila ja kylmä tuuli on vähän liikaa. Varsinkiin kun olen kuullut, ettei talvisin saata olla kuin se 5 astetta lämmintä, ettei siis aina tule pakkasta edes. 

Viikonloppuvapaat kuluivat kävellen ja rentoutuen. Joten sain taas hieman otettua maisemakuvia, joita on ihana ottaa, koska oon ihastunu näihin rakennuksiin ja maastoon jota täällä on. Hauskinta on, että löydän koko ajan ulkona kävellessä pieniä puroja, jotka puikkelehtivat talojen välissä ja pieniä puistoja vilkkaiden katujen läheisyydestä. Kun lähtee kävelykaduilta pois pienille kujille ja kääntyy joka toisesta oikealle ja joka toisesta vasemmalle näkee huomattavasti enemmän lähiympäristöstä kuin kävellessä samoja katuja päivästä toiseen.

Oon vihdoin saanu hankittua sen crp-numeron joten huomenna ois tarkotus saada ostettua se bussi- ja junakortti jotta matkat halventuis pikkasen. Sen pitäis pystyy ostamaan automaateista, mutta kappas kumma kaikkista automaateista on loppunut kortit, joten huomenna pitää mennä toimistosta ostamaan se kortti.

Oon jopa tottunut syömään lounaaksi pelkkiä täytettyjä leipiä ja itseasiassa ne on harvinaisen hyviä. Täytyy siis Suomeen palattua tehä niitä ja antaa kaikkien halukkaiden maistaa. Täältä saa myös hyvin monesta paikasta, jotka yleensä näyttävät rakennuksilta joista ei mitään syötävää ostaisi, hyviä täytettyjä sämpylöitä. Yleensä ne ovat pieniä leipomoita jotka myyvät vähän subwayn tapaisia sämpylöitä, muttei niitä lämmitetä ja valikoima mitä väliin tulee on suurempi. Leivän sisään laitetaan myös jotain tuorejuustoa jota en ole pystynyt tunnistamaa. Mutta hyviä ne ovat ja maksavat yleensä vain 2-4 euroon. Ja ne ovat isoja, joten pitävät nälkää hyvin.

Hyvin siis oon täällä pärjänny ja pikkuhiljaa tottunu asumaan täällä. Joten englannin puhumisesta on tullut jo tapa eikä sitä tarvitse enään jännittää. Ja osaan suunnistaa täällä ilman google mapsin ohjeita :D enään en siis kävele matkoja puhelin kädessä siksi etten osaisi kävellä jonnekkin vaan ehkä lähinnä siksi että minun täytyy ottaa valokuvia tai että tekstailen jollekkin kaverille. Terkut siis täältä sinne kotisuomeen.